Vuosittain pidetään asunnottomien yötä ympäri Suomea. Tapauksen tarkoituksena on herättää huomiota asiaan jota hävetään joka vuosi noin 364 päivää. Ja varmasti sen lopunkin aikaa, juhlahumusta huolimatta.
Sanaa ”kodittomuus” yritetään nykyisin välttää ilmeisesti sen ahdistavuuden vuoksi. Koti on joidenkin mukaan aina mukana sydämessä ja vähemmän riipaiseva termi yöt huoltoasemia ja katuja lämpimikseen nuohoavia ihmisiä kutsutaan asunnottomiksi. Samalla logiikalla Suomen köyhät ovat vain vähävaraisia.
Olimme mukana vuoden 2018 Asunnottomien yössä Tampereella, ja valitsimme käyntikohteekseemme Arttelin ohjelmaan sisältyneen paneelikeskustelun vuoksi. Illan asetelmaan mahtui päättäjiä, asunnottomia, omaisia ja muita kiinnostuneita kolmessa kerroksessa sisällä ja karnevaalihumussa pihalla.
Arttelin kellarissa oli, kuntosalin ja biljardihuoneen lisäksi kampaaja paikalla ja vaatteita pengottavaksi. Pihalla oli lava jolla pidettiin kansanedustajien ja/tai eduskuntavaaliehdokkaiden paneelikeskustelu ja Ukuleleorkesterin live-esitys. Autotallissa järjestettiin sirkusnäytös. Pihalla oli useampi ruokakoju.
Kaikki oli sinä iltana ilmaista. Yhteensä 17 järjestöä ja yksityistä lahjoittajaa oli kantanut kortensa kekoon tapahtuman hyväksi ja kaikki toimikin moitteettomasti. Kahvia ja kastettavaa riitti kaikille loppuun asti kahviossa – leivokset oli saatu lahjoituksena poiketen normaalista; Arttelin kahvio on Mielen ry:n kuntoutujien pyörittämää.
17.10 on YK:n kansainvälinen köyhyydeen ja syrjäytymisyyden vastainen päivä.
Arttelin tapahtuman järjestäjinä olivat Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry, Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry, Siltavalmennusyhdistys ry, Tampereen A-kilta ry, ViaDia Pirkanmaa ry, A-klinikka Tampere, Kuntoutuspolku ry:n Asto-hanke, Mielen ry, Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry, Pro-tukipiste, Sopimusvuori ry, Silta-Valmennusyhdestys ry, Sosped säätiö, Tampereen mielenterveysseura ry / Mielikahvila, TAMK, Valovalmennusyhdistys ry, Tampereen Ukuleleorkesteri sekä Kumppanuustalo Artteli ry.
Tilaisuuden avauspuheessa Aila Dündar-Järvinen, kaupunginhallituksen edustajana kertoi Tampereen Kaupungin Köyhyystyöryhmästä erittäin lyhyesti. 2018-2021 toimiva työryhmä on edellisen pormestarin nimittämä. Seuraajansa Lauri Lyly jatkoi perinnettä ja päivitetty Köyhyystyöryhmä jatkoi selvitystyötään. Se valmisteli Mikko Aaltosen johdolla toimintalinjauksia, tavoitteita ja toimenpiteitä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi Tampereella. Ohjelma poiki myös yliopistotutkimuksen ”Köyhä byrokratian rattaissa”.
Suomen suurin Ukuleleorkesteri lauloi ja soitti aiheeseen liittyviä lauluja, ”mut on luotu kulkemaan, ” jne. Taitavasta ja hauskasta esityksestä huolimatta osa yleisöstä koki lauluvalinnat jopa loukkaavina. Kodittomuus hyvin harvoin on valinta lähteä interreilaamaan tai iloista uuden ja jännittävän kokemista. Useimmilla asunnon menettäminen on se viimeinenkin niitti pitkän ei-aina-itseaiheutetun alamäen jälkeen ja estää määrättömän pitkäksi ajaksi kaikki arjen yksinkertaisimmatkin asiat.
Yhtäkaikki, Tampereen Ukuleleorkesterin muusikoiden hymyt olivat tarttuvia. Sitäpaitsi, olihan siinä hauskempi syödä musiikkia kuunnellen. Vakava aihe ei kuitenkaan jäänyt kävijöiden huulilta.
Keskustelupaneelissa olivat eduskuntavaaliehdokkaat ja kansanedustajat: Kristillisdemokraattien Sari Tanus, Keskustapuolueen Jouni Ovaska, Vihreiden Olli-Poika Parviainen, SDP:stä Aila Dündar-Järvinen, Kokoomuksen Anne-Mari Jussila sekä Mikko Aaltonen Vasemmistoliitosta. Kokemusasiantuntijana Finfamista oli Heli Harinen. Keskustelua veti A-Killan Miika Joenperä. Suurimpia huolia ilmeni olevan tuleva budjettiuudistus, jossa yhdistyksiltä taas vähennettäisiin tukia. Yhdistykset jotka palvelevat suurta osaa Tampereen mielenterveyskuntoutujista kuten fyysisistäkin ongelmista kärsiviä tai vaikkapa ruoka-avustuksina, toimivat jatkuvasti lähinnä vapaaehtoisvoimin ja yksityisten henkilöiden lahjoitusten turvin. Rahoitusapua on voitu hakea Kaupungilta tarvikkeisiin tai vaikka vuokriin. Useilla järjestöillä on palkollisena vain pari tai muutama ihmistä. Paikalla olleet ehdokkaat ilmaisivat huolensa leikkauksista ja lupasivat pyrkiä vaikuttamaan asiaan.
Aaltonen kertoi, että hänen apulaispormestarikaudellaan kaduilta oli saatu pois jopa 100 koditonta.
Vielä on monta jäljellä ja uusia tulee kokoajan.
Kulttuuripaja Virta oli valmistellut autotalliin esityksen Sirkus Fokus & Väärän väriset tapetit. Talli oli ”loppuunmyyty”.
Keskustelun hälvettyä, ihmisten siirryttyä katsomaan sirkusnäytöstä autotalliin, paneelissa mukana olleella Parviaisella oli vielä hetki aikaa jäädä pohdiskelemaan allekirjoittaneen kanssa ihmisten itsenäisyyden ja omatoimisuuden roolia itsensä elättämisessä ja maailman parantamisessa. Säästääkö kaupunki luontoa vai vaikeuttaako se ekologisuutta? Onko pakko asua kaupungissa ja miksi omatoimisuus on vaikeaa? Valmiita vastauksia ei ollut, mutta kysymysten pohdinta on osa tietä…
Eräs paikalla edustanut järjestö on Via Dia, joka tarjoaa välivuokrapalvelua. Avoimen ruokajaon, kuntouttavan työtoiminnan ja kirpputoritoiminnan lisäksi heillä on asuntoja ARKI- (asunto reilusti kaikille ilman ehtoja) ja Kadulta kotiin -hankkeiden tiimoilta. Yhteistyötä tehdään asumissosiaalipalveluiden ja vankiloiden kanssa. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu asukaskunnan hidas vaihtuvuus eli tarjonnan puute uusille asiakkaille. ViaDia ry oli paikalla tarjoten ruokaa ja neuvontapalvelua.
Paikalla oli eri yhdistysten ja toimijoiden neuvontapisteiden muassa myös Etna-työntekijöitä. A-killan etsivätoiminta oli tullut kohtaamaan ihmisiä. Toimenkuvaan kuuluu hankalassa asemassa olevien naisten parissa työskentely; esimerkiksi yhdessä Kelan asioiden hoito ja muu kuntoutumisen tukeminen ja arjen ongelmat.
Alakerrasta löytyi myös ns. Onnenpyörä. Eräs voitoista oli kondomiliukastusvoide -paketti. Se saattoi olla jonkun vapaa-ehtoisen älykkäältä tuntunut idea järkytyksen aiheuttamiseksi ja todellisuuden karujen puolien huutomerkiksi. Asunnottomille sekin oli aika loukkaavaa. On totta, että näidenkin tuotteiden ilmaiseksi saanti saattaa olla kuin voitto. Silti, niitä kun jaettiin ilmaiseksi yläkerrassa muiden hygieniatarvikkeiden kanssa.
Kuitenkin, kyseessähän on juuri niitä arkaluontoisia asioita joista kukaan ei mielellään puhu saati myöskään ajattele… Toivottavasti pyörä ajoi asiansa ja joku asiaa ennen miettimätön tyrmistyi pikkuasioiden huomioarvosta.
Kodittomana tarpeeksi olleelle aika moni ilmaiseksi saatu käyttötavara on tuikitarpeellinen. Jos ei sillä ole omaa käyttöä, se vaihtaa omistajaa aika varmasti; ”kaikki” on plussaa jollekin.
Kahvilan pöydissä keskustelu kävi vilkkaana ja Brunbergin Suukkolaatikot purjehtivat pöydästä toiseen, kahvi tuoksui. Statuksilla ja toimialoilla ei ollut tässä mitään merkitystä, yhteiskunnallinen pohdinta oli vapaata istumapaikasta riippumatta.
Eräs hyvin leveä hymy kertoi juuri saaneensa yläkerrasta uuden talvitakin vanhan syyshupparin tilalle.
Puoli yhdentoista aikaan väsynyt mutta tyytyväinen Arttelin toiminnanjohtaja Nina Lindberg ehti viimein istahtaa toimittajan kanssa alas ennen piharakennelmien purkua.
Ruokalahjoitukset olivat menneet hyvin ”kaupaksi”, niiden uudelleensijoitusta ei siis tarvinnut miettiä. Kolmen viikon aikana oli tullut lahjoituksena talvivaatteita jaettavaksi ja niitä jäi vielä ylikin. Ne lahjoitetaan Yön jälkeen eteenpäin.
Tapaus on Arttelissa kolmas, ja vaikka joka vuosi yritetään keksiä ”jotain uutta”, alkaa myös muodostua rutiineja. Vapaaehtoisten kanssa toteutetun Yön valmistelut on aloitettu puolitoista kuukautta sitten. Lindberg on ollut itse lähinnä koordinaattori tapahtuman järjestäjä-yhdistyksille.
Kumppanuustalo Arttelissa on paljon toimintaa yleensäkin, osa tarkoitettu asunnottomille.
Elokolo, avoimet ryhmätoiminnat, vertaistukiryhmät… Kymmenet eri järjestöt ovat talossa vuokralla ja organisoivat maksutontakin toimintaa talossa ympäri vuoden kaikille halukkaille.
Joillakin kursseilla, esimerkiksi käsitöihin liittyvillä, saattaa olla materiaalimaksu. Kuntosalin käyntikerta maksaa pari euroa. Biljardipöydät, eräät jooga ym -liikuntatunnit, Mielenterveyskahvilan luennot ja moni muu ovat kaikille avoimia ilmaiseksi.
Mielen ry pyörittää kahvilaa kuntouttavana työtoimintana. Tuona yönä tarjottavat oli saatu lahjoituksena, kun normaalisti herkut valmistetaan talon omassa keittiössä.
Mainostusta on kokeiltu aikaisemmin, ja paikalle saapui hyvinkin vähän osallistujia, nyt tiedotus oli jätetty someen ja yhdistysten vastuulle. Sana on ilmeisesti myös kiirinyt kaduilla; kävijöitä oli ennätysmäärä.
Yön aikana Arttelin kävijöihin lukeutui sosiaalialan ihmisiä ja muita ammattilaisia, tempauksen tukijoita ja kiinnostuneita, vähävaraisia, asunnottomia tai sen kokeneita… Paikalla oli myös jalkautuneita viranomaisia, asumisneuvojia ja sosiaalityöntekijöitä.
Tapahtuman tarkoitus olikin nostaa edes kerran vuodessa aihe tapetille ja joukkovoimalla tuoda esille poliitikkojen puheeksi. Yksilöön kohdistuva apu, hygieniatarvikkeiden ja vaatteiden lahjoitus oli hieman taka-alalla vaikkei suinkaan paitsiossa. Keskustelukin on Lindbergin kokemuksen mukaan kävijöille tärkeintä; kohtaaminen. Kuulluksi tulemisen voima on suuri.
Ennaltaehkäisyyn pitäisi Lindbergin mielestä panostaa paljonkin enemmän, mutta tämä on yksi tapa edistää asiaa.
Vapaaehtoisia otetaan mielihyvin mukaan myös seuraavan Yön järjestämiseen, sillä tehtävää riittää.
Tapahtuma päättyi ja ihmiset poistuivat omille teilleen. Jotkut nukkumaan, toiset vaeltamaan. Yö oli vasta aluillaan vaikka päivä oli jo ollut pitkä, aurinko laskenut kauan sitten. Lokakuuksi keli oli lempeä, kuin teemaan sopien. Parin tunnin sisällä siitä muuttui kuitenkin hyinen ja tuuli navakoitui.
Aiheesta löytyy jatkoartikkeli: Kokemuksia kodittomuudesta.
Teksti ja kuva Milla Taivalmäki
1 Trackback / Pingback