Frisbeegolf sai alkunsa 1967 nykymuotoonsa, New Jerseyssä Yhdysvalloissa. Vaikutteet uuteen lajiin tulivat amerikkalaisesta jalkapallosta, jalkapallosta, sekä koripallosta. Peliä pelataan golf-säännöillä, eli vähiten heittoja kerännyt pelaaja on voittaja. Ensimmäiset frisbeekiekot tulivat suomeen vuonna 1978 ja samana vuonna Helsingin Talissa pidettiin ensimmäiset SM-frisbeegolfkisat. Ensimmäinen kiinteä kenttä avattiin 1982 Meilahteen. Näinä päivinä laji on räjähdysmäisesti kerännyt suosiota etenkin Suomessa, joten uusia ratoja tulee kuin sieniä sateella. Suomen luonto ajoi pienelle frisbeegolf-tourille, joten kiekot kassiin ja radat haltuun!
Ensimmäinen etappi suuntautui Turkuun Pansion kentälle. Täältä löytyy erittäin kauniissa kalliomaisemissa kiertävä yhdeksänkorinen kenttä. Haastettakin löytyy lyhyistä väylistä huolimatta. Kauniilla säällä jo pelkästään luontokokemuksena käymisen arvoinen fribailun ohella, lämpimät suositukset!
Turusta löytyy myös kaksi muuta kenttää, jotka ovat tulleet tutuiksi. Samppalinnan maisemissa sijaitseva Kisapuiston rata soveltuu erinomaisesti aloittelijoille. Lyhyitä väyliä, mutta ei ilman haasteita. Kokeneelle heittäjälle kiva ”neppailurata”. Lausteelta löytyykin sitten todella vaativa 25-korinen kilparata, jonne aloittelijan ei välttämättä kannata ensimmäiseksi suunnistaa. Väylät pääasiassa 4-5 par, eli todella vaativa kenttä, sekä -pelto, että metsäkalliomaastoa. Kokeneelle heittäjälle right thing!
Etelä-Pohjanmaalta Teuvalta, löytyy Vapaa-ajankeskus Parra. Täältä löytyy myös 18-korinen puisto ja kalliometsämaastossa kiertelevä haasteellinen kenttä. Matkan varrelta löytää jääkauden ajoilta ns. kivipellon, sekä viihtyisän laavun nuotiopaikkoineen, jotka luontoihmiselle antaa oman elämyksensä muovin heiton ohella. Kenttä päättyy metsäkirkon laidalle. Rata on perustettu 2008 ja suunnittelijana on toiminut Seppo Nieminen Kauhajoelta, joka myös tuonut lajin Suomeen vuonna 1978. Rakentajana toiminut Ilpo Hietaharju ja alussa väyliä ollut yhdeksän. Parran kentästä kertoi Ilpon poika Petri, joka itse harrastanut lajia kolmisen vuotta ja häärii myös mukana kentän kunnossapitotöissä. Seuraavana projektina kaksi väylämuutosta, sekä par arvojen muutoksia parille radalle ja kivilaattojen muuttaminen heittopaikoilla tekonurmeksi. Heinäkuussa järjestetään Vaasan alueella Botnia-tour, joka sisältää kahdeksan osakilpailua, jossa Petri myös kantaa kortensa kekoon kisojen järjestelyissä.
Teuvalla myös toinen 12-korinen kenttä Pappilankankaalla, joka on avattu 2017 syksyllä ja on Petrin mukaan aloittelijaystävällisempi. Teuvalla on lajin aktiiviharrastajia noin kymmenen. Petri itse kuuluu Kauhajoen Frisbeegolf Ry:hyn. Pienemällä porukalla alan väki käy 100 km säteellä kiertelemässä viikkokisoja yms. tapahtumia. Petri on juuri hankkinut SFL:n (Suomen Frisbeegolf liitto) kilpailijalisenssin, joten heittoreviiri laajenee entisestään. Mies nauttii kisailusta, koska tapahtumissa on enemmän muitakin heittäjiä. Petri lähtee kisaillessa voittamaan itsensä, ei muita. On lahja päästä hyvien heittäjien kanssa pelaamaan, näkee ja oppii itsekkin jotain.
Karijoella oleva 18-korinen kenttä kulkee, niin ikään, puisto ja metsämaisemissa. Haastetta löytyy. Huomio kiinnittyy uusiin mattoihin heittopaikoilla, joten kunnossapito selvästi toimii. Puisto-osuudet ei itselle oikein napannut, metsäväylät kylläkin. Ensimmäinen väylä suhteellisen haastava, tarkoituksena saada kiekko puurivistön läpi, ei niin helppoa.
Kristiinankaupunki tarjoaa komeaa puutaloidylliä, sekä kauniissa luonnossa kiertelevän 18-korisen radan. Hyvässä kunnossa oleva kenttä tarjoaa luontoelämyksen lisäksi myös haastetta pelaamiseen. Jos löytyy ylimääräistä aikaa, kannattaa ottaa pikku kävelyretki myös itse kaupunkiin, siellä mieli lepää puutalojen syleilyssä!
Teksti ja kuvat: Arto Toikkanen
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?