Paavi Julius I on useimmille ihmisille täysin tuntematon historian henkilö. Jotkut tietävät hänen olevan yksi katolisen kirkon 266 paavista, järjestyksessään kolmaskymmeneskuudes. Pyhimyksen asemastaan huolimatta Julius jää auttamatta merkittävämpien Rooman piispojen varjoon. Yksi hänen päätöksistään vaikuttaa kuitenkin yhä näkyvästi kristittyjen elämään kaikkialla maailmassa. Julius päätti nimittäin määrätä ajankohdan uudelle uskonnolliselle juhlapäivälle. Tuona päivänä juhlittaisiin vastedes Kristuksen syntymää, Jumalan syntymää ihmiseksi. Elettiin vuotta 345. Rooman imperiumia hallitsivat keisarit Constantius II ja Constans, joiden isä Konstantinus Suuri oli lopettanut kristittyjen vainot valtakunnassa. Jeesus Nasaretilaisen kuolemasta ristillä oli kulunut yli 300 vuotta.
Julius II määräsi, että Kristuksen syntymää tuli juhlistaa vuosittain joulukuun 25. päivänä. Roomalaisessa kalenterissa tuo päivä sijoittui vuoden pimeimpään aikaan, juuri talvipäivän seisauksen kohdalle. Joulukuun 25. oli myös ollut 270-luvulta lähtien Sol Invictus -jumalalle, Voittamattomalle Auringolle, omistettu kulttipäivä. Nyt kristillinen kirkko korvasi tuon auringonjumalan juhlapäivän oman jumalansa kunniaksi vietettävällä juhlalla. Päivämäärän ohella uuteen juhlaan lainattiin muitakin roomalaisten pakanallisia perinteitä. Joulukuun keskivaiheilla vietetystä Saturnukselle omistetusta Saturnalia-juhlasta kristityt omaksuivat muun muassa lahjojen antamisen mutta myös railakkaan juhlimisen. Joululla olikin vuosisatoja maine erityisen riehakkaana ja paheellisena juhlana, joka ei tunnelmaltaan juurikaan muistuttanut nykyistä paljon rauhallisempaa mielikuvaa joulunvietosta.
Kaikista lieveilmiöistä huolimatta pakanallisten perinteiden lainaaminen kristilliseen juhlaan oli pitkällä tähtäimellä viisasta. Uuden uskonnon ja uusien juhlapyhien omaksuminen helpottui, kun käännynnäisten ei tarvinnut luopua vanhojen jumalten mukana kaikista perinteistään. Myöhemmin, kristinuskon levitessä uusille alueille, joulunvietto sai uusia piirteitä muista pakanakulttuureista. Näitä uskonnosta toiseen siirtyneitä lainoja ovat muun muassa joulukuuset, olkipukit, tontut ja lukemattomat jouluruuat. Joulun suomenkielinen nimikin on pakanallista alkuperää, muisto germaanisesta talven juhlasta. Kaikkien uusien ja vanhojen perinteiden keskellä joulun ajankohta on kuitenkin säilynyt. Sitä juhlitaan yhä 25. joulukuuta, keskellä pimeintä talvea, päivänä, jonka roomalaiset aikoinaan pyhittivät auringolle.
Teksti: Jesse Laitinen
Kuva: Wikimedia Commons
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?