Vatikaanissa hoviaan pitävä paavi on viralliselta titteliltään Rooman piispa, Jeesuksen Kristuksen sijainen, apostolien ruhtinaan seuraaja, yleismaailmallisen kirkon pää ja ylin paimen, lännen patriarkka, Italian priimas, Rooman kirkkoprovinssin arkkipiispa ja metropoliitta, Vatikaanivaltion halltisija, Jumalan palvelijoiden palvelija. Yli 260:sta paavista monia kunnioitetaan pyhimyksinä ja jotkut ovat ansainneet jopa lisänimen Suuri. Mutta Rooman piispojen joukossa on myös useita miehiä, jotka ovat toiminnallaan mustanneet instituution maineen ja tuoneen katoliselle kirkolle häpeää. Nämä ovat paaveista pahimmat.
Stefanus VI: Ruumis oikeudessa
Kun Stefanus VI valittiin paaviksi vuonna 896, hänellä oli mielessään yksi päämäärä ylitse muiden: edeltäjänsä Formosuksen saattaminen oikeuden eteen. Tilannetta kuitenkin mutkisti se tosiasia, että Formosus oli ollut kuolleena yhdeksän kuukautta. Lain koura on kuitenkin pitkä, ja katolisen kirkon tapauksessa se yltää tuonpuoleiseen asti. Niinpä hajoamistilassa oleva Formosus kaivettiin ylös haudastaan, puettiin paavillisiin vaatteisiinsa ja istutettiin valtaistuimelle kuulemaan tuomionsa. Epäkiitollisen tehtävän toimia ruumiin asianajajana sai eräs diakoni.
Oikeudenkäynti ei sujunut Formosuksen osalta hyvin. Mätänevää paavia syytettiin useista rikoksista: kanonisen lain rikkomisesta, väärästä valasta ja piispana esiintymisestä ilman piispan virkaa. Stefanuksen syytäessä solvauksiaan, Formosus istui valtaistuimellaan vaiteliaana ja tyynenä, mikä sai Stefanuksen pilkkaamaan edeltäjäänsä tämän puhumattomuudesta. Surrealistisen näytelmän keskellä kalmopaavin puolustus yritti tehdä parhaansa, mutta olosuhteet olivat lievästi sanottuna syyttäjälle edulliset. Kenellekään ei liene yllätys, että Formosus todettiin syylliseksi.
Tuomion julistamisen jälkeen paavilliset vaatteet riisuttiin Formosuksen päältä ja hänen oikeasta kädestään katkaistiin kolme sormea, joita hän oli käyttänyt tehdessään ristinmerkkiä. Tämän jälkeen ruumista raahattiin pitkin Rooman katuja, minkä jälkeen se haudattiin, kaivettiin ylös ja heitettiin Tiberiin. Stefanus puolestaan jatkoi paavina vielä useita kuukausia, kunnes hänet syöstiin vallasta, vangittiin ja kuristettiin. Mutta mitä Formosukselle tapahtui? Hänen maalliset jäännöksensä ongittiin ylös joesta ja haudattiin kunnianosoituksin Pietarin kirkkoon (mainittakoon vielä, että tarinan mukaan Formosus oli vedessä lilluessaan ryhtynyt tekemään ihmetekoja).
Johannes XII: Pornokraatti
Vuonna 955 katolisen kirkon johtomiehet saivat yhden historian suurimmista neronleimauksista: he päättivät nimittää kristikunnan mahtavimpaan virkaan 18-vuotiaan teinin. Hieman liian myöhään ymmärrettiin, että nuoren Johannes XII:n lähestymistapa paaviuteen oli varsin omaperäinen. Vaatimattomuus ja siveys eivät olleet hänen juttunsa – uhkapeli ja prostituoidut olivat. Reipas nuorukainen muutti paavillisen palatsin lyhyessä hetkessä bordellin ja biletilan yhdistelmäksi.
Hävittyään kirkon omaisuuden pelipöydässä, Johannes paikkasi tappioita myymällä kirkon virkoja rahasta. Kun eräät pappismiehet uskaltautuivat moittimaan paavin edesottamuksia, heidät erotettiin sukuelimistään veitsellä. Tämän lisäksi Pyhää Isää syytettiin muun muassa murhista, väärästä valasta, pyhäinhäväistyksestä, epäjumalien palvonnasta ja yhteyden pitämisestä demoneihin. Niin, ja insestistä – kahden siskonsa kanssa.
Lopulta Johanneksen sekoilu alkoi olla liikaa hänen katolisille alamaisilleen. Paheellisesta paavista liikkui ympäri Eurooppaa sellaisia huhuja, että itse Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Otto I Suuri katsoi välttämättömäksi puuttua asiaan. Keisari lähetti paaville kirjeen, jossa tuomitsi tämän pervoilun, ja potkaisi hänen epäpyhän perseensä ulos Roomasta.
Tämä ei enää kuitenkaan ollut tarpeeksi pitämään paheellista paavia poissa valtaistuimeltaan. Hetken päästä Johannes XII oli palannut kuin aggressiivisesti uusiutuva syöpä. Irstailu jatkui kuten ennenkin, mutta enää vain lyhyen aikaa. Vuonna 964 Johanneksen elämä päättyi hänen harrastaessaan seksiä naimisissa olevan naisen kanssa; siitä ollaan erimielisiä, oliko syynä sairauskohtaus vai mustasukkainen aviomies.
Benedictus IX: ”Demoni helvetistä”
Herpes on virustauti, joka katoaa ajoittain, mutta ilmestyy uudelleen juuri kun kuvittelit päässeesi siitä eroon. Benedictus IX oli paaviuden herpes – sellainen erityisen ikävä sukupuolielimiin iskevä versio. Häntä voisi myös kuvailla paaviuden bumerangiksi, sillä lennettyään ulos Vatikaanista, hän palasi sinnikkäästi takaisin. Benedictus on ainoa henkilö, joka on toiminut paavina kolmeen eri otteeseen.
Benedictuksen isä osti pojalleen paavinviran vuonna 1032. Tehtävää helpotti se, että virkaa oli jo aiemmin hoitanut kaksi Benedictuksen lähisukulaista. Eräiden lähteiden mukaan Benedictus olisi ollut virkaan noustessaan vasta 12-vuotias, mutta kirkon virallinen kanta vakuuttaa hänen olleen jo 18. Virkatehtävien hoidossa nuori paavi keskittyi kaikenlaiseen irstailuun. Hänen kerrotaan muun muassa järjestäneen orgioita, joihin osallistui pelkkiä miehiä. Kun ei saanut haluamaansa hyvällä, hän turvautui pakkoon, olipa kyseessä sitten mies, nainen, lapsi tai – kuten väitetään – eläin.
Keskiajan vapaamielisten katolilaisten sietokyvyn raja kulkee ilmeisesti eläimiin sekaantumisessa, sillä lopulta vihaiset väkijoukot ajoivat paavin ulos palatsistaan, ja hänet pantiin viralta. Tämä ei ollut pysyvä ratkaisu, sillä vuonna 1045 Benedictus syrjäytti tilalleen valitun paavin ja otti viran takaisin itselleen. Vain kahden kuukauden kuluttua hän myi paavinviran kummisedälleen, josta tuli paavi Gregorius VI.
Gregorius kuoli jo seuraavana vuonna ja hänen tilalleen paaviksi nousi Clemens II. Tämä ei käynyt Benedictukselle, joka päätti jälleen ottaa Pyhän istuimen takaisin itselleen. Vuonna 1047 Benedictuksesta tuli ainoa kolme kertaa paaviksi noussut ihminen. Tämäkin kausi päättyi kuitenkin lyhyeen. Jo seuraavana vuonna Benedictus luopui paavin virasta voidakseen mennä naimisiin serkkunsa kanssa. Hieno mies.
Aleksanteri VI: Borgia
Aleksanteri VI paheellisuus oli niin yleisessä tiedossa, että hänen sukunimestään on tullut synonyymi moraalittomuudelle ja irstailulle. Borgiat olivat espanjalainen suku, joka onnistui saavuttamaan vaikutusvaltaisen aseman katolisessa kirkossa. Aleksanteri VI:n nousua kardinaaliksi, ja myöhemmin paaviksi, auttoi suuresti se, että hänen enonsa Calixtus III oli myös paavi. Vauhditettuaan valintaansa vielä huomattavilla lahjuksilla, Aleksanteri VI nousi paavinistuimelle elokuussa 1492. Myöhemmin hän itse myi mielellään kirkonvirkoja eniten tarjoaville.
Aleksanteri oli elänyt paheellisesti jo ennen paaviksi tuloaan. Itse paavi Pius II oli puuttunut tuolloisen kardinaalin irstailuun ja lähettänyt tälle kirjeen, jossa ripitti Aleksanteria tämän järjestämistä orgioista. Hän hankki ainakin yhdeksän lasta useiden eri naisten kanssa. Kuuluisin paavin lapsista lienee Cesare-poika, jonka isäukko järjesti kardinaaliksi, ja joka toimi Machiavellin Ruhtinaan innoittajana. Tyttärensä Lucrezian kanssa Aleksanterilla puolestaan väitetään olleen aivan liian läheinen suhde.
Paavina ollessaan Aleksanteri jatkoi samaa meininkiä, johon oli tottunut jo kardinaalina. Rakastajattaria valitessaan hän oli erityisen mieltynyt naimisissa oleviin naisiin. Paavillisessa palatsissa väitetään järjestetty orgioita, joissa muut kirkonmiehet olivat sekä yleisönä että osanottajina. Vieraat kilpailivat keskenään mieskunnossa, ja tuomarina toimi Pyhä Isä itse. Kuuluisin näistä orgioista tunnetaan nimellä ”huorien turnajaiset”. Sitä kutsutaan myös ”kastanjoiden juhlaksi”, sillä pitojen aikana alastomat prostituoidut joutuivat poimimaan lattialle heitettyjä kastanjoita kirkonmiesten ihastellessa vierestä.
Aleksanterin vauhdikas valtakausi päättyi vuonna 1503 hänen menehdyttyään äkilliseen sairauteen. Monet uskovat paavin kuolleen vastustajiensa myrkyttämänä. On myös mahdollista, että salamurhien tilaamisesta tunnettu paavi myrkytti vahingossa itsensä, juotuaan vahingossa vieraalleen tarkoitetusta viinipikarista. Aleksanteri oli kuitenkin jo ehtinyt varmistaa paikkansa historiassa ja populaarikulttuurissa. Hänestä on luultavasti tehty enemmän kirjoja ja filmatisointeja kuin yhdestäkään muusta paavista. Aleksanteri esiintyy myös, Assassin’s Creed: Brotherhood –videopelissä, jossa häntä saa asiaankuuluvasti mättää turpaan. Se lienee hänelle erityisen sopiva kunnianosoitus.
Teksti: Jesse Laitinen
Kuvat: Wikimedia Commons
1. Pyhän Pietarin patsas Pietarinkirkon aukiolla Vatikaanissa (linkki kuvaan)
2. Laurens, Jean-Paul, Le Pape Formose et Etienne VI (1870) (linkki kuvaan)
3. Johannes XII (linkki kuvaan)
4. Benedictus IX (linkki kuvaan)
5. Alexanteri VI (linkki kuvaan)
1 Trackback / Pingback